CoolHimoitsen maalle....!!!!

Me tempastiin oikein kunnolla, ja ostettiin vanha maatila Itä-Suomesta!

Olin seuraillut lehti-ilmoituksia jo jonkun aikaa, mutta koskaan ei oikein ollut sellaisia paikkoja, mitä oltiin ajateltu. Kunnes pääsimme niin pitkälle, että lähdettiin kiertelemään myytäviä maatiloja. Ja aina sama pettymys. Joko ne oli liian isoja, liian huonokuntoisia, liian kalliita tai muuten vaan meille sopimattomia. Mies jo toppuutteli, että eihän me nyt IHAN TOSISSAAN näitä oltu ostamassa juuri nyt, kunhan vaan katsellaan ja vertaillaan...

Minä sitten laitoin oman ilmoituksen paikallislehteen joko maatilasta tai hyljätystä autiotilasta ainoana vaatimuksena yli kahden hehtaarin kokoinen kaunis ja rauhallinen paikka. Viisi täysin erilaista tilaa kävimme katsastamassa, mutta...Pettymykseksemme täytyi todeta, ettei mikään niistä ollut paikka, missä joskus haluaisimme asua , tehdä kodin.

Mutta- seuraavana päivänä puhelin soi. Meille tarjottiin vanhaa tilaa, metsineen, peltoineen, vanhoine pihapiireineen ja -rakennuksineen- vain päärakennus puuttui.se oli palanut puolisen vuotta sitten.

Lähdettiin sitä sitten siltä istumalta katsomaan. Paikka oli TÄYDELLINEN!

Metsien ja peltoaukeiden keskeltä kääntyi pikkuruinen , kuoppainen hiekkatie, jolle veikeännäköinen maitolaituri hymyili.Tien päässä häämötti punamultainen aitan pääty ja tiilinen navettarakennus komeili rikkinäisistä ikkunoista huolimatta mahtavana. Pieni ja ränsistynut mummonmökin näköinen piharakennus täydensi idyllin. Koivikko loisti syksyn ilta-auringossa ja toisella puolella aaltoili laajat pellot.Tiesin, että olimme tulleet kotiin.

Kaupat syntyi.Luojalle kiitos. Sydän sykkyrällä olin pelännyt seuraavat kaksi viikkoa, että joku muu saa vihiä kiinnostuksestamme ja tekee paremman tarjouksen.Oi sitä ilon määrää kun kauppakirjat allekirjoitettiin.

Ruusunpunaiset silmälasit saa viipyä päässämme ainankin kevääseen asti!

1238243993_img-d41d8cd98f00b204e9800998e