Niinpä, taas on kylmän talven kasvattamat tuuheat villapeitteet poistettava. JA PUHUN NYT LAMPAISTA! Aloitettiin keritseminen aamulla. päkäpäälle naru kaulaan ja kohti keritsemispaikkaa. Olimme levittäneet pressun valmiiksi, että villat olisi sitten siitä helppo siirtää pusseihin, puhtaina ja kuivina. Mutta kuinkas kävikään...Päkäpää pisti hanttiin minkä jaksoi ja leijonan kesyttämiseen verrattavan urakan jälkeen villan leikkuu saattoi alkaa. Minä juttelin ja mies hoiti kovemman työn. Alku sujui hyvin, mutta sitten hurja mäkäräisparvi alkoi hyristä ympärillämme. Lampaan olo oli tukala ja niin myös meidän. Ei aikaakaan, kun lauma hurjasti määkiviä lajitovereita rynnisti mukaan kehiin, ne oli tunkeneet pienestä aidanraosta ulos. Ruusunnuput joutui parempiin suihin, ennenkuin saimme lauman takaisin aitaukseen.Seuraavaksi pyrähtivät tilan kaikki paarmat mukaan leikkuutyöhön. siirryin puhumisesta paarmajahtiin ja hermostutin samalla lampaan ja miehen. Papanasadetta ja pissaa saivat ensimmäiset villat päälleen, mitkä niin huolella oli kasattuna ja roskista puhdistettuna. KIVA. Mutta muuten lopputulos oli hyvä. lammas pieneni noin puolella ja varmasti myös keveni sen olo. Iloisesti määkien se siirtyi kavereiden joukkoon.
Kun yritettiin seuraavaa "uhria" kaikki kesyt, jopa tungettelevan ystävälliset karvaturrit pakeni meitä. Naru kädessä ja leipä toisessa maanittelin tukutuku-huudolla ystäviäni, mutta ne juoksivat kohti laitumen toista päätä seurassaan yksi kaljunpuoleinen kaveri. Lopulta "Pulla" oli narussa ja urakka alkoi alusta. Tällä kertaa kaikki sujui varmasti vartissa ja lopputuloksena oli uusi kynitty pallero. Samassa alkoi jyristä, mustat pilvet tuli vauhdilla kohti ja meille tuli kiire viedä villat varastoon ja itsemme suojaan. Työ jatkukoon huomenna! Ja sitten kahville!