Hassua, miten elämä meitä kuljettaa. Tässä elämän vaiheessa ollaan ja elellään maaseudulla. Puutarhainnostus muuttui muuttui hulluudeksi ehkä viitisen vuotta sitten. Kun muutto maalle tuli alkoi haasteellinen ja ihana homma: Muutaa vanha maalaispiha kukkivaksi puutarhaksi, kuitenkin säilyttäen sen ominaispiirteet. Onneksi rakastan kaikkia vanhoja maatiaisperennoja, jolloin pelko, että löisi jotenkin yli oli turhaa. Pihassa kukki pitkä rivi keltaisia narsisseja ja ryhmä valkoisia syysleimuja. Myös Saksankurjenmiekat oli valmiina. Keskellä pihaa oli suuri valamonruusu ja kauempana vanha Juhannusruusu. Vielä pihasta löytyi valtava ryhmä kultapalloja ja sinistä pihasyreeniä.
Ja eikun aloittamaan. Ensimmäisenä vuonna, niin vakaasti kun olin päättänytkin odotella ja katsoa mitä pihasta vielä mahdollisesti nousisi, en malttanut olla aloittamatta. Olimme vielä kesäasukkaina, varsinainen kotimme oli kaupungissa ja siellä pieni piha.Mies tuli kaivurin kanssa avuksi ja teimme ensimmäisen kukkapenkin navetan edustalle. Minun piti kaivaa lapiolla monen metrin matka, kun pelkäsin niin narsissien ja leimujen puolesta. Kolmena päivänä kuskattiin multaa ja sitten oli paras hetki kun sai aloittaa istutuksen. Toin kotipihalta pensasruusuja, sinileimua, punapäivänkakkaraa ja valkoisia ja punaisia pioneita. Mieheni sisko antoi päivänliljaa, onnenpensaan, poimulehteä ja kevätvuohenjuurta. Lopuksi pyörähdin taimikaupassa... Voi onnea!

Toisena kesänä suunnittelin ja möyhin penkkieni kimpussa, lisäsin taimista uusia lajeja ja nautin.

Kolmantena kesänä jatkoin unelmani rakentamista. Istutimme Rusokirsikan, Morelli-Kirsikan, Tohtorin päärynän, Rautatienomenapuun, Vanhoja pensasruusuja. Perennoja kuskasin minkä kerkesin kotoa: Punaista syysleimua, päivänkakkaraa, Maariankelloa, Karpaattienkelloa ja lisää pioneja. Talomme oli myynnissä ja pysyvästi maalle muuttaminen lähestyi. Juuri ennen joulua kaupat tehtiin ja me muutettiin asuntovaunuun, kun mökki oli kesken ja taloa ei tontilla ollut, se oli palanut jokunen vuosi sitten. Kevättalven kasvattelin siemenistä taimia, silmissä jo uusi kesä. Pikkuruinen mummonmökki valmistui ja elämä helpottui kovasti. Kesällähän aika hujahtaa ulkona, istutin innolla runsaslukuisia, joskin honteloita taimia uusiin penkkeihin, joita rakentelin sitä mukaa kun tarvitsin. Lapiohommiksi meni myös pitkän ja kapean penkin teko, yhdistin jo olemassaolevat ruusut ja kultapallot  samaan istutukseen. Ja väleihin kaikkia ihania maatiaisperennoja.
mieheni rakensi puutolpista "pergolan" jonka juurelle istutin viiniköynnöstä ja kärhöjä. Tein "lemmenpolun"kulkemaan pergolan kautta ja jatkoin penkkejä vielä eteenpäin.
Meillä alkoi talonrakennusurakka. Pitkä, hidas projekti jota tehdään varmasti vielä vuosia.. Kukkainnostukseni oli päässyt villiintymään liikaa, nyt penkkejä oli jo kaivinkoneen tiellä ja jouduin purkamaan osan ja siirtämään kasvit väliaikaisiin penkkeihin turvaan. Kuka hullu alottaakaan pihan laiton ennen talon rakentamista? No HULLU PUUTARHURI!