Heissan vaan kaikki hurahtaneet, ja KIITOS kommenteista Eija ja Inkivääri! Allaoleva anonyymi on HULLU PUUTARHURI itse.( Luulin että nimimerkkini tulisi siihen automaatisesti...:)

Ja istutushommat jatkuu. Leikkasin maito-ja kermapurkkeja pitkittäin istutusastioiksi. Nyt vähän naurattaa kun maito- ja kermakellot on nimiinsä sopivissa purkeissa! Lisäksi laitoin ihan uutta tuttavuutta: JUHANNUSHYASINTTIA. Siemenet oli melko isoja, luin puutarhakirjasta `sintin`olevan pikkusipulikukka. Katsotaan nyt mitä niistä tulee.

Ikkunalautani on nyt täynnä.Pitää kai vallata ruokapöytä seuraavaksi! Mutta onneksi meillä on kasvihuone, jos siippani laittaisi sinne lämmityksen tänä vuonna edes pikkuisen aikaisemmin... Ja luulen, että tänä vuonna saan omia sen yksin itselleni. Remonttireiskan työt taitaa tänä vuonna mennä pakosti vihannesten  viljelyn edelle. Miehelläni siis. No, sille asialle Hullu puutarhuri hekottaa makeasti! Eikä millään pahalla, päinvastoin. Kasvavat kukkavauvat tarvitsevat parhaat tilat ja hoidon. Onneksi edes te ymmärrätte!

Taas se iski, keväthulluus!!! Isoäidinsiemenestä tuli tilattua siemeniä peräti 45:llä eurolla, ( yhden pussin hinta n. 2.40 €) Kyllähän ne mahtuu aina kylvämään, mutta entä sitten kun koulimisen aika, ja kaikki pikku purnukat pitäisi saada valoon...

Eikä tämäkään riittänyt. Miehen siskolta sain näppeihini Maatiaisen uuden siemenluettelon, ja mitä löysinkään.: ihania kellokukkia, monta niin erikoista lajia, etten löytänyt niitä edes puutarhakirjoista. Esimerkiksi kermakello on ihan uusi tuttavuus.No, jos malttaisin kerrankin kylvää jokaisesta pussista vain osan niin eiköhän sitten kaikille löytyisi paikkansakin.

Ensimmäiset on nyt kylvetty! Koetan ensimmäisen kerran kasvattaa valkoista Mooseksen palavaapensasta siemenestä. Vein kylvöksen kaksi viikkoa sitten kellariin kylmäkäsittelyyn, ohjeen mukaan "värjöttelyaika "on 4-6 viikkoa. Sitten ne voi tuoda huoneenlämpöön itämään. Toinen mitä laitoin on palloesikko. Se on Mooseksen seurana kellarissa. Sitä en myöskään ole ennen koettanut lisätä siemenistä.JÄNNÄÄ:::

Puutarha-nettikaupat on kyllä vaarallinen eksintö. Selasin juuri sormet suhisten eri taimistoja. Tänä keväänä aion hankkia ainakin sirotuomipihlajan, syreeni `Madame Lemoinen ja syyshortensian. Maalle  tulevaan , uuteen puutarhaani. Valkoiseen romanttiseen osaan.

Voi luoja tätä lunta! Kahlasin tulevia istutuspaikkoja etsien yli polven korkuisessa hangessa, silmissä jo viime syksynä istuttamat tulppanit, krookukset ja narsissit.

TULE JO KEVÅT!

Niin se taas yksi kesä vaihtuu hiljalleen syksyksi. Vettä tihnuaa ja vuorotellen taas aurinko pilkistää esiin. Ilma on muuttunut jo paljon kosteammaksi, aamukaste viipyy koko ajan pidempään.

Meillä maalla hommat etenee verkkaista vauhtia.Mies on nyt saanut saunan valmiiksi, ollaan kylvetty perinteiseen tapaan jo muutaman kerran. Padassa lämpenee kuuma vesi ja rivi kylmävesi-sankoja mahtuu hyvin tummille puupenkeille. Rakennetaan sitten myöhemmin seinän taakse suihkutila ja pieni pukuhuone. Puhumattakaan "mummon kamarista", toisen seinän takana.

Täällä hommat ei heti lopu; ollaan harjoiteltu puimista, vaikkakin vain  juolavehnäpellolla, raivattu navetan taakse tulevaa tietä, siistitty tienreunamia ja karsittu vadelmapusikoita. Löydettiin "salainen puutarha", metsän keskellä kasvoi punaherukka- ja karviaispensaita, jotka pursuivat suuria, mehukkaita marjoja.

Jatkoin kukkapenkkien tekoa, laajensin puupergolan penkkejä eteenpäin.Nyt pitäisi päättää, mitä ihanuuksia siirrän kotipihalta näihin uusiin kukkapenkkeihin. Ainakin ruusuja ja toiseen sinistä syysleimua. Hollannista tuodut sata Angelicue-tulppaaniakin tekisi mieli laittaa tänne, vai popsivatkohan myyrät ne parempiin suihin? Odotan myös narsissilähetystä Warmenhovenista. Ihania, valkoisia, tuoksuvia narsisseja, niihin myyrät ei ainakaan koske!

Annoin sormustinkukkien pitkien kukkavanojen kuihtua paikallaan, nyt ripsin pienet kuivat siemenet ja viskelin ne yltympäriinsä pihapiirin ulkopuolelle ja reunamille. Olisi ihanaa, jos ne ensi kesänä nousisivat sieltä valtoimenaan ja hurmaisivat meidät maaseutuun hurahtaneet!

Ulkona oli ihan mahtava keli! Ellei ottanut huomioon, että satoi vettä, tuuli hitosti ja lämpömittari oli laskenut jo kuuteen asteeseen.Eipä se mitään, olihan nyt mainio sää istuttaa perennoja ihan uuteen penkkiin. Kaivoin kaikki vanhat, ruohon vallassa olevat kasvit ylös ja nenä vuotaen pesin juuret putipuhtaiksi kahdessa ämpärissä ja jaoin ne pieniksi , uudelleen istutettaviksi taimiksi. Ainakin syysleimua, kevätvuohenjuurta, kultapalloa, syysasteria oli saaliina. Kun siihen lisättiin itse kasvattamat ketoneilikan, jalokellon, harjaneilikan, lemmikin ja jaloritarinkannuksen pikkuruiset taimet, sekä omasta pihasta jakotaimet kuunliljoista, sainkin penkin aika mukavaan kuntoon. Niin, ja miehen siskolta saadut kolme onnenpensaan tainta, kaksi tuoksuvaa näsiää, valtaisan määrän jättipoimulehteä, enpä voinut valittaa.

Sade hoiteli kastelun, niin että hyvillä mielin kompuroin autoon ja eikun nokka kotia kohti.

Seuraavana päivänä mentiin maalle mieheni kanssa tarkistamaan, miten "kasvu sujui".Se sujui niin hyvin, että jäimme tekemään vielä toista kukkapenkkiä. Nyt oli kaivurille käyttöä.Suunnitelmaan kuului poistaa kaksi puunkantoa ja kaivaa isoon kultapalloryhmään jatkopenkki, tai oikeammin käytävä, mikä johtaisi kultapallojen luo.Käytävän ylle bergolamainen rakennelma puuriuùista ja niitä pitkin kiipeilemään erilaisia köynnöksiä ja ympärille perennaryhmiä.

Kohtalo puutui peliin. Kun ensimmäinen puunkanto alkoi nousta kaivurin nokassa ilmaan, kuului rysähdys! Kaivurin vahvalta näyttänyt runko murtui. Ei siihen auttanut sadattelu, vaan hitsauskone, jonka mies laskutoimituksia tehtyään kurvasi lähimmästä kaupungista ostamaan. Ja parin tunnin viivytyksen jälkeen homma jatkui. Toinen kanto nousi komeasti ja pari kiveäkin, ja lopulta meillä oli kuin olikin suuri rosoinen kuoppa, mistä vielä tulisi hienon hieno kukkapenkki pergolakäytävineen!

Mutta nyt päivä oli täysi, todettiin, laahauduttiin tulevaan saunaan pesulle ( olihan meillä nyt toimiva kuumavesipata, letkusta kylmää vettä ja aukaistu lattiakaivo, jopa saippuaa) ja kömmittin onnellisina asuntovaunuun nukkumaan. Tervetuloa uusi aamu!

Niin se vanha piippu mökistä purkautui ja uusi piippu kohoaa  kovaa tahtia. Vaikeusaste nousee ja miehen kuntoa mitataan, mitä ylemmäs noustaan. Lauantaina lähden apumieheksi ojentelemaan tiiliä, nopeuttaahan se melkoisesti hommaa, kun mies keikkuu mahallaan katonrajassa ja ottaa tiilet vastaan, eikä tarvitse kiivetä ylös alas.

 Eilen kävin "työmaalla" suunnittelumielessä. Seisoin keskellä kaaosta ja kuvittelin mielessäni kaiken valmiina. Valkoiset puupaneelit, takaseinällä vaaleankeltainen, pienikuvioinen ruusutapetti ja sen edessä valkoinen puusohva.Lattiat vaaleansiniseksi maalattua lautaa. Vanhat keittiökaapit vaihtuneina turkooseista valkoisiksi ja ovissa sinkkivetimet. (Löysin nettikaupasta tosi kivat ) Puuhella komeilee uusissa väreisään  ja lattioilla lepäilee tietysti raidalliset räsymatot.Ja pari raukeaa kissaa. Ohuet pitsiverhot hulmuaa tuulenvireessä ja yksinäinen kärpänen surisee lasia vasten. Jostain kaukaa kantautuu lampaan määintä. Ilta-auringon viime säteet muodostaa kauniin kuvion vastamaalatun kaapin oveen.

 RÄKS, unelmakupla puhkesi, kun pieni harmaa hiiri vilisti lattian poikki viikset väpättäen. Säikähti melkein yhtä paljon minua kuin minä sitä.Hemmetti, pelotellaan kesken ruuanhakureissun. Kirotut kaupunkilaiset!

Nyt se sitten alkaa-`mummonmökin`kunnostus.Uutta lautaa on tilattu, nyt vaan odotellaan, milloin ne ilmestyy.

Eilen mentiin maalle, aurinkoisen kirpakka pakkassää otti meidät vastaan. Katsastettiin koiran kanssa linnunpöntöt, joko viserrykset kertoisivat, että mökki on vallattu...Ei vielä, mutta iloinen tirskunta ilmoitti,että pian.Laitettiin mukana tuotu makkarakeitto kaasulle asuntovaunuun lämpiämään ja kahvivesi myös. Kohta mies tulikin jo töistä, syötiin ja eikun urakoimaan.Tai tällä kertaa vain mies urakoi, tiili kerrallaan vanha savupiippu purkaantui. Suunniteltiin, mitä tehtäisiin puuhellalle ja päädyttiin, että se putsataan, muurataan hajonneet osat ja maalataan lopuksi tulenkestävällä maalilla mustaakin mustemmaksi. Valokuvattiin kaikki nurkat, on sitten jälkeenpäin kiva katsoa muodonmuutosta! 

Elämänmuutoksia roppakaupalla!

Ei meikäläiselle näköjään riittänyt tuleva maallemuuttaminen, vaan piti sitten laittaa muukin eläminen päälaelleen.Kymmenen vuotta yrittäjänä sai äkkinäisen lopun, kun vaan jotenkin tuli mitta täyteen. Iloisesti opettelen nyt olemaan työtön( vaan en työtä vaille) ainakin syksyyn saakka. Kaikki tutut oli melko kauhuissaan, kun kerroin ettei todellakaan ole olemassa mitään "salaisia suunnitelmia" tulevaisuuden varalle. Katsotaan nyt mihin elämän mutkikkaat polut minut johdattaa.

Kun sanotaan, että aika on rahaa, sen voi ymmärtää aika monella tavalla. Minulle aika on nyt enemmän, se on kultaakin kalliimpaa.

Maalla on nyt mahdollisuus touhuta ihan eri meiningillä. Ollaan mieheni kanssa tehty risusavottaa, raivattu pusikoituneita alueita, poltettu risukokkoja ja silputtu osa valtaviksi keoiksi odottamaan katteeksi pääsyä tuleville istutuksille. Ollaan ihailtu mustaa tähtitaivasta, valtavaa kuuta, oransseja auringonlaskuja. Ollaan tehty linnuille pesäpönttöjä, kaksikymmentäkolme erilaista.Ollaan paistettu makkaraa ja juteltu enemmän kuin vuosiin. Joka aamu on ihana herätä uuteen päivään.

Vaikka talon rakentaminen alkaakin vasta vuoden päästä keväällä, vanhojen piharakennusten kunnostamisessa on taatusti työtä tälle vuodelle. Me aloitetaan "mummonmökistä". Tai en tiedä missä tarkoituksessa se on aikoinaan ollut. Siinä on yksi isohko huone, keskellä huonetta vanha puuhella ja reunoilla ränsistyneet keittiökaapit.Seinän takana vanha sauna ja pesutila patoineen. Mökin edustalla pienen pieni terassi. Ja kaikkialla vanhaa sireeniä, jota on pakko raivata kunnostustöiden alta.Vaikka ei raaskisikaan.

Seuraava kohde on riviaitat. Suloiset hirsiseinäiset kolme huonetta ( joku sanoisi varastoa) rinnakkain.Rappuset romahtaneet, hirret paikoitellen palaneet, mutta korjattavissa!Nämä me pyritään säilyttämään mahdollisimman alkuperäisessä muodossaan.

Että sitä on aikuinen ihminen lapsellinen.Olin antanut aitoille jo nimet ja hommannut oviin suloiset puusydämet, vaikka kauppoja tontista ei ollut vielä edes allekirjoitettu.Ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa, sanotaan, mutta luojalle kiitos, se ei nyt pitänyt paikkaansa. Jotenkin vain tiesin, että meidän tämä paikka tulisi olemaan.

Ne ihanat auringonlaskut...

Ja hehkuvat hiillokset...

Menneen ajan henkäys...

Aurinkoiset pakkaspäivät...

Ne minä muistan - aina.