Aika on mennyt kuin siivillä. (Klisee, mutta niin totta.) En meinannut uskoa, että siitä kun viimeksi kirjoitin on todellakin pari vuotta!!! Paljon on sattunut tässä välillä, olin kaksi vuotta yrittäjänä, mutta nyt taas on aikaa elämälle, sille oikealle elämälle mitä haluaisin elää.
Ollaan asuttu täällä maalla nyt yli puoli vuotta vakituisesti, ensin asuntovaunussa ja sitten pikkuruisessa mummonmökissä. Tehty samalla remonttia ja yritetty sopia näihin huimiin kahteenkymmeneen neliöön kahden kissan ja yhden koiran kanssa. Ja ollaan sovittu, meillä on ollut kuin puolen vuoden lomareissu. Mökin remontti on nyt valmis. Ei tullut vaaleankeltaisia ruusutapetteja eikä sinistä lattiaa, tuli punaruusut ja  harmahtava lattia. Yhtäkaikki, vanhaa romantiikkaa pursuu sisustus tää! Vielä puuttuu ikkunaverhot.
Mutta... uusi, isompi projekti on alkanut! Mies aloitti talon rakennuksen palaneen talon paikalle. Rauniot on siivottu, kuoppa kaivettu ja nyt alkaa valu. Tehdään tätä projektia iHAN pikkuhiljaa, mies sanoi että n. 5 vuotta menee, hui, tuntuu melko paljolta. Mutta niin tai näin, onkan meillä nyt katto pään päällä.
Eläinlauma on meillä lisääntynyt. Otin viime kesänä "kesälampaita", mitkä piti palauttaa syksyllä takaisin. Mutta... Eihän  niistä raaskinut luopua enää. Päkäpää, Pökö, Pötkö, Pimu ja Pulla tulivat jäädäkseen. Tuolla ne nyt laiduntavat yhtä onnellisina kuin mekin:)
Uusi ajatus kytee jo. Olisipa mukava saada omia, tuoreita kananmunia. Kuljen jo ajatuksissani pientä polkua. polun päässä on risuaidalla erotettu aitaus, missä on samettiruusujen ympäröimä kanahäkki. Kanoille on tehty laudoista kulkureittejä sisälle kanalaan, missä on orret ja pesät. Ja siellä ruskea maatiaiskanat kotkottaa toisilleen kesäjuorut ja pyöräyttää meille muutaman munan kiitokseksi. Kukko on vielä harkinnassa, täällä asuu yksi noin kolmen kilometrin päässä ja voimme silti kuulla sen aamukiekaisut. (Noin klo 4:) Päiväunia, mitkä voivat toteutua jo tänä kesänä!!!