keskiviikko, 8. elokuu 2012

Aloitin uuden blogin

Nyt blogi-innostus alkoi todenteolla ja aloitin uuden blogin kirjoittamisen bloggerin puolella. Osoite on www.ruusumutka.blogspot.com. TERVETULOA KATSOMAAN!

tiistai, 3. heinäkuu 2012

Kukkien juhlaa

Heinäkuunalku, uskomatonta miten aika menee äkkiä. Viherpihassa oli juttua ruusuista, mien on onni että niiden kukinta alkoi, kun perennoilla on nyt hiljaiseloa kesäkuun runsaan väriloiston jälkeen. Minun pihallani on nyt se paras väriloisto meneillään.Valkoiset  Maariankellot, siniset Karpaattienkelot, valkoiset, vaaleanpunaiset ja pinkit pionit, Kurjenkellot, päivänkakkarat, lilat Peurankellot hehkuvat, lisäksi niin ihanat ruusut on nyt aloittaneet kukinnan. Vanha Valamonruusu jäi viime vuonna leikkaamatta, nyt sen lähes kolmeen metriin kohoavat kukkavarret on niin ihanat ja täynnä tuoksuvia kukkia. Sormustinkukka on levinnyt jo kukkapenkeistä ulos, se levittäytyy kohti peltoja. Lupiinitr katkoin heti kun alaosa alkoi rapistua ja siemeniä muodostua, sen en anna levitä yhtään.
Leikkasin tänä vuonna Kultapalloista puolet. että kukinta jatkuisi kauemmin, ja eriaikaistuisi samalla.
Aloitin tänään navetan tyhjennyksen, viisi lammasta on laitumella ja tavoitteena on että heinäkuun loputtua navetta on desinfioitu ja seinät maalattu kalkkimaalilla. Tosin täytyy myöntää, että ensikertalaisen työ on niin kantapään kautta opeteltua kuin vain olla osaa. Eilen ja tänään heiluin talikon kanssa kuin hullu ja vain pienen pieni osa oljista, turpeesta ja paskasta on poissa... No, ehkä vanha sanonta että harjoitus tekee mestarin pitää paikkansa. Ja kukat juhlii ensi keväänä kun ne saa maistaa uutta, itsetehtyä kompostimultaa!

torstai, 28. kesäkuu 2012

Ja loput kolme, villat veks!

Viiden kilsan aamulenkin jälkeen oli aika jatkaa keritsemisurakkaa. Kaksi seuraavaa lammasta ( Pimu ja Pökö) seisoi koko toimituksen ajan tosi nätisti, välillä näytti kun olisivat oikein nauttineet kun villapeitteet putosivat suurina laattoina ja olo keveni. MUTTA. Viimeinen lammas, Pötkö nimeltään ei todellakaan halunnut parturiin. Naru kaulassa se vastusteli, se potki ja yritti lähteä ennenkuin homma oli kunnolla edes päässyt alkuun. Välillä minä jo makasin pikin pituuttani maassa, kun se onnistui pakittamaan niin nopeasti ja voimalla. Mutta loppujenlopuksi me selvittiin miehen kanssa voittajina. Valtava kasa villaa jäi ja Pötkö kirmasi hurjasti määkien kavereiden luo. Me päätettiin, että ollaan ansaittu pullolliset kylmää olutta.
Tauon jälkeen vetelin luudalla tuulen mukana sinkoilleet karvatupot kasalle ja huokaisin tyytyväisenä urakan loppumista. Lampaat on mukavia, mutta tämä homma vie voimat...
Valokuva vielä uudesta lookista!

keskiviikko, 27. kesäkuu 2012

Karvat pois

Niinpä, taas on kylmän talven kasvattamat tuuheat villapeitteet poistettava. JA PUHUN NYT LAMPAISTA! Aloitettiin keritseminen aamulla. päkäpäälle naru kaulaan ja kohti keritsemispaikkaa. Olimme levittäneet pressun valmiiksi, että villat olisi sitten siitä helppo siirtää pusseihin, puhtaina ja kuivina. Mutta kuinkas kävikään...Päkäpää pisti hanttiin minkä jaksoi ja leijonan kesyttämiseen verrattavan urakan jälkeen villan leikkuu saattoi alkaa. Minä juttelin ja mies hoiti kovemman työn. Alku sujui hyvin, mutta sitten hurja mäkäräisparvi alkoi hyristä ympärillämme. Lampaan olo oli tukala ja niin myös meidän. Ei aikaakaan, kun lauma hurjasti määkiviä lajitovereita rynnisti mukaan kehiin, ne oli tunkeneet pienestä aidanraosta ulos. Ruusunnuput joutui parempiin suihin, ennenkuin saimme lauman takaisin aitaukseen.Seuraavaksi pyrähtivät tilan kaikki paarmat mukaan leikkuutyöhön. siirryin puhumisesta paarmajahtiin ja hermostutin samalla lampaan ja miehen. Papanasadetta ja pissaa saivat ensimmäiset villat päälleen, mitkä niin huolella oli kasattuna ja roskista puhdistettuna. KIVA. Mutta muuten lopputulos oli hyvä. lammas pieneni noin puolella ja varmasti myös keveni sen olo. Iloisesti määkien se siirtyi kavereiden joukkoon.
Kun yritettiin seuraavaa "uhria" kaikki kesyt, jopa tungettelevan ystävälliset karvaturrit pakeni meitä. Naru kädessä ja leipä toisessa maanittelin tukutuku-huudolla ystäviäni, mutta ne juoksivat kohti laitumen toista päätä seurassaan yksi kaljunpuoleinen kaveri. Lopulta "Pulla" oli narussa ja urakka alkoi alusta. Tällä kertaa kaikki sujui varmasti vartissa ja lopputuloksena oli uusi kynitty pallero. Samassa alkoi jyristä, mustat pilvet tuli vauhdilla kohti ja meille tuli kiire viedä villat varastoon ja itsemme suojaan. Työ jatkukoon huomenna! Ja sitten kahville!

sunnuntai, 24. kesäkuu 2012

Onnenhetkiä puutarhassa

Miten kauan puutarhan luomiseen menee aikaa? Vastaus taitaa olla, että elämän pituinen aika, ja onko se sittenkään valmis.
Tuntuu, että puutarha on joka vuosi eri näköinen. Kaikki on vähän isompaa ja rehevämpää.
Istutin monta hedelmä-ja koristepuuta, vähän lisää pensaita  ja tein pari kukkapenkkiä. Tai itseasiassa yhdistin jo olemassa olevat penkit yhdeksi suureksi istutusalueeksi. Vanhoista laatoista kaareva polku nurmikolle ja kippuraisita, ruostuneista runkopatjan sisuksista aidanne mihin luikertelemaan köynnöskuusama. Hmm, näyttää mukavalta! Raahasin navetan ylisiltä valkoiset metalliset puutarhakalusteet omenapuun alle ja katoin kahvit aurinkoon. Lampaat määkivät vaativasti herkkupalojen toivossa selän takana, mutta näitä onnenhetkisiä ei  niin vähällä vaimennettu. Tuuli suhisee koivikossa ja kaukaa kuuluu puimakoneen pörinää. Tämä on elämää!